Sunday, August 7, 2022

I have also started to work with my fifth solo exhibition. I don't know when it will be ready. It will be my most ambitious show this far, and I need to work hard. Background work is very important, too.

Stoke-on-Trent: Wedgwood's

We continued our trip by taxi since a very friendly barkeeper gave us the tip. The museum collection is free but you need to pay for a factory tour. Don’t worry, it’s worth a trip and the effort!

I have never seen this much of a body of work by Wedgwood before. I have seen some of his jasper ware in Vaasa, London and at Paris marche du puches, but at Wedgwood’s, there is the whole body of work! The exhibition starts with red ware, the local clay jasper trials, and the cream ware.

The exhibited archive shows the evolution of Wedgwood’s ware and shows a bit of his laboratory work as well. The amount of the tests is remarkable!

The exhibition continues with black basalt teapots together with the Portland vase, which is still in production. At the museum there are the bubbly basalts and the crackled white jasper to bring hope for the ceramicists fighting with material aspects of their works. (My current state is that weight by liter is a hoax!)

I wrote about the Portland vase for our Swedish class back in Winter, but I’ll spare you and give a short version in English: 

The original was a Roman tomb found made out of glass and is now in The British Museum. A minor drunken accident occurred and it was joined back together from pieces twice since it got broken. The latest conservation was made in the 1980's and is still exhibited. When the regency period was the style of fashion, Wedgwood saw that the neoclassicism style vases was an opportunity to show off his jasper innovation. 

At the factory tour I got to know that the Portland vase is hand thrown and decorated afterwards with delicate hand molded and joined jasper details. I got to see the many factory machines such as the glaze dryer flames and press mold machine. So many parts are still made by and such as gilding and teapot glazing, and I got to meet the people who work there. Friendly chaps and talented ladies!

Make sure to visit the tearoom for a cheap glass of French wine and see what is the year’s jasper product! There is so much more I’d like to tell you about my visit in “Stoked”-on-Trent, but I’ll see all of you booking your flights and trains already!

Stoke-on-Trent: Gladstone Pottery Museum

We took a plane to London and a train to Stoke-on-Trent. Museums are closed on Tuesdays. 

We took one stop by train to Longton to see the Gladstone kiln pipes and the Pottery Museum. It is the place where the Great Pottery Throwdown is filmed, but I personally wanted to learn from Stoke’s pottery industry. People were enormously friendly in Longton and warmly welcomed us Finns in their town. 

I can only imagine the time when in the 19th and 20th century women, men and children were employed to work in the pottery factories, at variable wages. The town was clouded by ceramic kiln smoke, volatiles and smudge. Nowadays only some of the pipes are still standing, none of them still functioning. 


Until the early 1900’s the payment was negotiated by the ware that came ready from the kiln, but later it was counted as dozens as greenware. Dozen in plates was 10, but a dozen cups was 36 pieces. It was definitely considered as a full wareboard and by the time it needed to be made. The “old horse” was to ask for money for an advance and a “bull week” was saving some wareboards for Christmas. 

Payment went by professional standing point. Positions were stable and when learned one almost never left the spot. Mold maker men made the most money (£1,75) and the saucer maker women (85p). Children made 50p and girls even less and they worked as attendants and mold runners. The attendants were paid by the attendees and the mold runners ran the molds to the drying stove. 

The clay

The local Trent area clay fired red so it wasn’t so desirable since the fashion was the Far East white porcelain. So, the factories brought the clay all the way from Cornwall, Devon and Dorset by boats and eventually by train. 

The museum showed all the different working phases of making pottery and the whole system in running a factory. Saggar making, kiln filling, making the slur to clay, jiggering, jolleying, and decorating - to mention a few.

Sunday, July 3, 2022

As an exchange

Today at our studio I was making a three part mold for a tea or coffee pitcher lid, since last year I had a measurement fail, and the lid didn't work so well. The tea or coffee pitcher stays the same, but the lid has an improvement. I was recently mentioned on Daily Herald, Boston Herald and Digital Journal that the tea of coffee pitcher is on pre-order.

This is what was written about me: 

Veera Tamminen’s Signature Porcelain Tea or Coffee Pitchers are Now Available For Pre-Order
The handcrafted ceramics are available for pre-order at Piece of dab.  

Helsinki-based ceramic artist and designer Veera Tamminen announced that her signature porcelain tea or coffee pitchers are now available on a pre-order basis on her online shop, Piece of dab. The products, carefully handcrafted from start to finish, highlight Tamminen’s distinctive delicate figuratif art style and organic crafting silhouette. As with most of her works, the porcelain pitchers are stunning illustrative visions transformed into functional items – combining aesthetics with practicality and utility. Whether in a buzzing art gallery or a cozy kitchen space, Tamminen’s signature porcelain tea or coffee pitcher will fit right in.  

“I make all my products by hand in small batches in my studio,” says Tamminen. “Cast, press mold, and wheel-thrown pieces are decorated with either Mishima technique or custom decals. I start by making my cast slip and my food grade glazes from the raw ingredients.”

Tamminen has a very hands-on approach to her craft. Behind each handmade piece is a series of research and refinement and a passion for creating the unique. She goes beyond the norm, exploring the boundaries of her craft and using ceramics as a multidimensional base for expressing her visions, thoughts, and feelings. Her works convey a strong artistic style and a sensitivity towards subjective moods and states of mind. 

Doing small-scale production by hand enables her to share her craft with a broader audience while keeping true to her vision as an artist. While her porcelain tea or coffee pitchers lean more toward more subtle artistry compared to her other intricate ceramic pieces, it doesn’t detract from the product’s appeal. 

In addition to her online shop, Tamminen is currently focusing on her fifth solo exhibition, following the last one in 2020, “Welcome to the real-life according to somebody else.” The fifth exhibition will showcase her evolution as an artist, designer, and ceramicist, delving into the versatility and complexity of porcelain as an art material. She has written articles regarding this topic (i.e., ceramic art), including the method for infinite sources for glaze colors. 

Explore Veera Tamminen’s collection of handcrafted products here:

About Veera Tamminen

Veera Tamminen is a ceramic artist, designer, and researcher from Helsinki, Finland. Her works primarily use porcelain as a medium combined with hand-drawn figurative illustrations. Tamminen’s works have been featured in several exhibits in Finland and abroad. To date, she has had four solo exhibitions and is currently preparing for her fifth one. Aside from exhibitions, Tamminen also does small-scale production for her online shop, Piece of dab. 

And why this post is a "As an exchange" is that, at our studio, I met the most amazing Taikasavi who was super happy with her new glaze. I was recommending an USB powered light box where she could take photos of her works. As an exchange she recommended me Clay Share app where she found an online class for the glazes she was so very happy about. As an exchange I recommended a damp box where the hand built or thrown objects stay damp for months. Trick is that you cast plaster on the bottom of a plastic box and keep it wet. Do not try to keep cast objects damp since the objects will melt there. This is how a super work community works.

Monday, May 16, 2022

Tuesday, April 26, 2022

Out of office - doing an internship!

I have been in Vaasa for 5 weeks now doing a conservation internship on ceramics. I've been admiring the collection of Karl Hedman at Vaasa City Museums and this Meissen mirror always makes me want to take a selfie. It was conserved by another company, but I have been given many interesting objects as well. Spode stipple decorated pitcher for example as well as discontinued in the 1830's Don Pottery's pot - in pieces. 

Last year I became a member of French Porcelain Society and I was given this publication Volume III from 2007. Here at one of Vaasa bars browsing it, I came across this replica of Dauphine's mirror. It was made for 1900 World Exhibition and now it whereabouts are unknown. Hedman's collection has one of Meissen's that era mirror. 

Thursday, March 3, 2022

Ornamon Teosmyynti 2022

on the webshop and at Kaapelitehdas, Helsinki, Finland

My artworks for sale are: 

Warmly welcome!

Monday, February 21, 2022

In degrees Wedgwood

Josiah Wedgwood created a temperature meter and a scale based on how much clay shrinks as it heats. 1

The Wedgwood scale (°W) is an outdated temperature scale, which was used to measure temperatures above the boiling point of mercury of 356 °C (673 °F) created by Josiah Wedgwood in the 18th century. The measurement was based on the shrinking of clay when heated above red heat, and the shrinking was evaluated by comparing heated and unheated clay cylinders. The scale started at 580.8 °C (1077.5 °F)  being 0° Wedgwood on degrees Wedgwood and had 240 steps of 54 °C (130 °F). His method and the temperature scale were then widely adopted for science and technical applications. 2

Wedgwood used the pyrometer, an instrument that he had conceived to measure the heat inside the kiln and that he had presented to the Royal Society in 1782. It consisted of two rulers mounted on a baseboard. The rulers were half an inch apart at the top and one third of an inch apart at the bottom. One ruler was marked with a graduated scale. Specially designed clay cylinders shrank proportionally to the heat they had been subjected to. They were then placed between the rulers, pushed along until they could go no further and the temperature the cylinder had been subjected to was read off the scale, in degrees Wedgwood. 3

This worked for his pottery business, when for example creating the replica of the Portland vase. 4

See the picture of the pyrometer at Museo Galileo’s virtual museum.

Thursday, February 3, 2022

Teosmyynti 2022 at Kaapelitehdas

Ornamon Teosmyynti 2022

at Kaapelitehdas, 

Sat March 12th 2022 - Sun March 20th 2022

Wednesday, January 26, 2022

Hanasaaren yhteisnäyttely Fiber Art Swedenin kanssa

Taiteilijat O BlOgi

Oli suuri kunnia ja ystävyyden osoitus saada Sonjalta (Löfgren-Birch) hyväksyntä päästä mukaan Taiteilijat O:n ja Fiber Art Swedenin yhteisnäyttelyyn Hanasaaressa. Halusimme molemmat jatkaa vahvaa omaa oeuvreamme, mutta yhteistyössä.

Oli mielenkiintoista, miten 15 taiteilijaa sai työryhmän avustuksella näyttelyn kasaan, vaikka korona rajoitti matkustusta ja tapaamisia. Vaikka pidimme vain muutaman yhteisen etäyhteystapaamisen, saimme aikaan vahvan, monimuotoisen näyttelyn, sellaisen, joka on merkittävä materiaalipohjaiselle taiteelle. 

Tiedän kokemuksesta, että työryhmätoiminta on antoisaa, mutta myös rankkaa. Taiteilijana työryhmän mahdollistamaan näyttelyyn haluaa antaa vain parastaan. Muistelin useita tekemiäni ja hylkäämiäni versioita, kun kierrätin puoli säkillistä mustaa savea, josta olin luonnostellut ja hahmotellut seinällä olevaa teossarjaa. 

Sonjan ja minun whatsapp -viestiemme nimikkeenä oli Correspondence ja Sonjalla oli muistikuva radio-ohjelmasta, joka perustui kirjeenvaihtoon. Uskon, että kirjeenvaihtoa tapahtui myös muilla taiteilijoilla: toisen taiteilijan teoksien tulkintaa, yhteisten tekstien lukemista, keskustelua ja tutustumista uuteen taiteilijapariin. 

Oli suuri helpotus kertoa Sonjalle teoskokonaisuuden tekemisen vaikeudesta, ja paljastaa, että liikun kaikkialle miesääni Georgen kanssa. Tuntui tärkeältä laittaa se myös katalogiin, jotta minut tuntevat taiteilijat saivat selityksen vaikeille ajoilleni. Aion jatkaa teemaa taiteessani ja tavoitteenani on edelleen murtaa mielisairauksien stigmaa. 

Näyttelyssä olivat mukana Hugger-Mugger-työryhmä: Maria Hägglund, Catarina W. Källström ja Elinor Ström (SE), Piia Lieste (FI), Sonja Löfgren-Birch (SE, FI), Veera Tamminen (FI), työryhmä: Lotte Nilsson-Välimaa & Inger Bergström (SE), Paavo Halonen (FI), Gunnel Pettersson (SE), Elina Laitinen (FI), Maria Sandstig (SE), Virpi Vesanen-Laukkanen (FI), Ellen Skafvenstedt (SE) sekä Riikka Peltola (FI).

Näyttelyn yhteydessä pidettiin työpajoja sekä taiteilijaluento, jossa mukana olivat Piia Lieste, Elina Laitinen sekä minä. Olin valmistanut taiteilijaluentoa varten pienen tekstin, joka kertoi omista keraamisista teoksistani näyttelyssä, keraamisesta materiaalipohjaisesta taiteesta sekä ongelmista, joihin jokainen keraamista tietoa keräävä törmää. Alkuperäisessä muodossaan englanniksi esitetty teksti on nyt käännetty alla suomeksi. 



Kirjoitukseni on tutkimus siitä, miten materiaalipohjaisen taiteenhaaran, keramiikan, omainen tieto rakentuu, kun pyritään keräämään informaatiota eri osa-alueilta, kuten materiaalista, keramiikkataiteesta ja sen teoriasta. Miten kokoelma keramiikan tietoa muodostuu?

Perustieto keramiikassa koostuu saven, lasitteen ja pintatekniikoiden perusteista, ja myöhemmin tieto vastaa teorian kulutukseen, joka tähtää ongelmien ratkaisuun. Materiaalintutkimus säilyttää akateemisen statuksen vaihtaessaan ympäristöä yliopistoilta studioille ja alkaa muodostamaan keramiikan tiedon kokoelmaa, joka puolestaan lähtee liikkeelle valmistuneen taiteilijan tiedon lähtötasosta. Kaikkea ei tarvitse kokeilla kädet savessa, mutta paljon tulee ymmärtää, jo opintojen aikana. 

Tutkimus, opiskelu sekä teorian kulutus tähtää professionaalisuuteen tietyllä osa-alueella taiteenhaaran sisällä.  Jos ei ole tarkoituksena olla ammattilainen keramiikan materiaalitiedon ja -teorian luojana, kaikki studioilla tehty tutkimus tähtää keramiikkateoksiin, mutta myös teosten tai tiedon kokonaisuuteen. 


Kaikki keramiikan tieto tähtää lopulta haluttuun lopputulokseen, mutta se tarvitsee yhteisen kirjaston materiaalitietoa. Kaikki keramiikan tieto on muinaista, vanhaa tai universaalia, mutta kuitenkin henkilökohtaiset tavoitteet tekevät siitä nykyaikaista. Kun ajatellaan kaikkea keramiikan tietoa, joka on jaettu, syntyy tutkivan taiteilijan henkilökuva, sekä materiaalitutkimuksessa että keramiikan teorian luomisessa. 


Materiaalipohjainen taide sekä intellektuaalioikeudet materiaaliin: henkilökotainen tavoite materiaalintutkimisessa luo uutta tietoa. Jos tämä informaatio jaetaan virtuaalisissa ammatinharjoittajien verkostoissa, se hyödyttää - ei pelkästään yksittäistä tekijää - vaan koko ammatinharjoittajien verkostoa eli koko keraamikkojen ammattialaa. 


Hypoteesini on, että keramiikan tieto on ensin henkilökohtaista, sitten ammatillista, sen jälkeen yhteistä, jonka jälkeen taas henkilökohtaista, kun taiteilijasta tulee taas tiedon tarvitsija/hakija. Alla oleva rakenne pyrkii hahmottamaan teorian sisältöjä, joita julkaistaan esimerkiksi keramiikkalehtien artikkeleissa, mutta myös materiaalisen mielen hakkerointia ja näiden kahden tiedokeruutavan kulutusta informaationa. 






  1. Materiaalitutkimuksen prosessit

  • informaatio, joka on annettu

  • materiaalitutkimus; konkreettiset koesarjat

  • vastaanotettu tieto

- hankkia, syventää, dokumentoida, edistää

- verkostoituminen


Keramiikan informaatiota on saatavilla verkossa erilaisilla alustoilla, kuten Digitalfire ja Ceramic Arts Daily. Tämän informaation tarkoitus on auttaa ongelmissa, kuten krakeloituvassa lasitteessa. Myös muuta tietoa on saatavilla, kuten esimerkiksi pintatekniikoista, jolloin taiteilija jakaa innovaationsa taiteilijatutoriaalin muodossa. 


Toisin sanoen, materiaalitiedonkeruuprosessi alkaa annetusta informaatiosta ja koesarjoista, jotka seuraavat annettua informaatiota. Materiaalitutkimus studioilla tähtää tuomaan uutta informaatiota taiteilijalle ja teoksia varten Eli tiedon hankkimen, annetun tiedon syventäminen omaan studiokäytäntöön, löydösten dokumentointi henkilökohtaiseen käyttöön tai jaettavaksi, jotta keramiikan materiaalitiedonala menisi eteenpäin ja kehittyisi.


Informaation, joka on annettu kaikkien käyttöön verkossa on jo verkostoitumista ja keramiikkataiteilijan tulisi liittyä käytyyn keskusteluun siteeraamalla informaation luojaa. 



  1. Materiaalin ajatusprosessit

  • tietää, miten jokin on tehty

  • materiaalisen mielen hakkerointi

  • ottaa/varastaa

- käyttää ammatillisesti mieltään 


Materiaaliset ajatusprosessit ovat hieman edistyneempiä tapoja vastaanottaa informaatiota, sillä ne tarvitsevat keramiikan tietoa, joka on jo kerätty opintojen ja henkilökohtaisen tutkimuksen kautta. Tämä tarvitsee tietoa siitä, miten jokin on tehty, sillä valmis keramiikkateos ei välttämättä kerro esimerkiksi siinä käytettyä pintatekniikkaa. Tämä vastaa hyvin, kun pyritään ajattelemaan materiaalisen mielen hakkerointia eli pyritään ajattelemaan, miten joku toinen on ajatellut materiaalillisesti. Kun otetaan tällä tavalla saavutettua tietoa omaan teokseen, liikutaan reiluuden harmaalla alueella, sillä tietoa ei ole julkaistu esimerkiksi taiteilijatutoriaalin muodossa - ja tuskin kukaan silloin siteeraa oikein. 


Toisin sanoin: 


  1. opiskella/tutkia - kerätä tietoa (henkilökohtaista)

  • kopioida, observoida

  • kuluttaa, kokeilla

  • ihannoida

  1. tehdä tutkimusta - saavuttaa tietoa (yhteistä, jos jaettua)

  • tehdä koesarjoja

  • olla päämäärä

  • pohtia, saavuttaa

  1. julkaistu oma teos, liittyä keskusteluun (ammatillista, yhteistä)

  • julkaistu mielipide

  • kommentoida

  • alkuperäinen ajatus 

  • viedä eteenpäin

Ammatillinen lähtöpiste

koesarjat, yritys ja erehtyminen


aina kasvatettavissa oleva tai perusteet tiedosta

Tiedon vaihtamisesta

Taidon tieto on aina ollut yhteisöllinen tuote tai toiminta (Dormer, 1994 s.7), joka voi tarkoittaa ideologista avoimuutta tietoon. Keramiikan tieto on jaettavissa ammatinharjoittajien verkostoissa ja tämä korostaa tiedon hallussapitäjän ja ammatinharjoittajan sekä tutkivan keramiikkataiteilijan imagoa; liittäen yksittäiset studiorutiinit verkostojen kanssakäyntiin. 

Tämä ei kuitenkaan kata kaikkea kehitettyä keramiikan tietoa, sillä keramiikkataiteilijalla on oikeus liikesalaisuuksiin. Mutta materiaalisen mielen hakkerointi ja koesarjat, jotka lähtevät liikkeelle yrityksestä ja erehtymisestä, saattavat puolustaa avoimuutta, tiedon jakamista ja erittäin tärkeää tiedon luojan siteerausta, jolloin annetaan oikeutettu arvo keraamikon keksimälle reseptille tai edistetylle pintatekniikalle, kuten tehdään tieteessä. 

Tiedon jakaminen ja keramiikan materiaalin tieto, joka on tehty kommunikoitavaksi hyödyttää - ei vain yksittäistä keramiikkataiteilijaa - mutta koko ammattikuntaa. Kyseessä on aina työläs prosessi tiedon etsimisessä sekä sen säätämisessä omalle studiolle, saatavissa oleviin materiaaleihin, polttolämpötiloihin ja massoihin. 

Veera Tamminen

Tekstin kirjoittaja on keramiikkataitelija ja astiamuotoilija.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu osoitteessa:

Voit lukea Tammisen muita tekstejä, kuten “ADOXOGRAPHY”

sekä hänen Maisterin opinnäyteensä “METHOD & LAYER”