My studio routine starts when I put my apron on. This came as a part of my clay life during my year in The Ohio State University. Almost everybody there had an apron suitable for wearer's personal style. Mine I got from my best friend as a going-back-home present. We used to drive to Easton shopping centre in Columbus while listening to Florence and the Machine. A lingering visit to Anthropologie was a must, every time. The apron was from our last shopping trip of my exchange year.
The apron fits just right and it's perfect for everyday tasks at the studio. The color is important for me as well as the big pockets and the line of buttons in the front. A clean apron is a wonderful thing but a porcelain stained one is even better. What's your apron story?
Työskentelyrutiinini työhuoneella alkaa siitä, että puen päälleni essun. Esiliinakeraamikkous tarttui mukaan The Ohio State Universityn vuodeltani. Keramiikkaosastolla lähes jokaisella oli jonkinlainen käyttäjän tyyliin sopiva essu. Oman essuni sain läksijäislahjaksi parhaalta ystävältäni. Meillä oli tapana ajaa autolla paikalliseen ostoskeskukseen, Eastoniin, ja kuunnella matkalla Florencea. Käynti Anthropologiessa kuului olennaisesti ja ehdottomasti jokaiseen reissuun.
Esiliina istuu hyvin ja sopii päivittäisiin studioaskareisiini mainiosti. Essun väri on minulle tärkeää yhtälailla, kuin kaksi isoa taskua ja etuosan kahdeksan napin rivikin. Puhdas esiliina on ihana, mutta sen posliinitahroissa on mielestäni vielä enemmän merkitystä. Mikä on sinun essusi tai ateljeetakkisi tarina?