Oli suuri kunnia ja ystävyyden osoitus saada Sonjalta (Löfgren-Birch) hyväksyntä päästä mukaan Taiteilijat O:n ja Fiber Art Swedenin yhteisnäyttelyyn Hanasaaressa. Halusimme molemmat jatkaa vahvaa omaa oeuvreamme, mutta yhteistyössä.
Oli mielenkiintoista, miten 15 taiteilijaa sai työryhmän avustuksella näyttelyn kasaan, vaikka korona rajoitti matkustusta ja tapaamisia. Vaikka pidimme vain muutaman yhteisen etäyhteystapaamisen, saimme aikaan vahvan, monimuotoisen näyttelyn, sellaisen, joka on merkittävä materiaalipohjaiselle taiteelle.
Tiedän kokemuksesta, että työryhmätoiminta on antoisaa, mutta myös rankkaa. Taiteilijana työryhmän mahdollistamaan näyttelyyn haluaa antaa vain parastaan. Muistelin useita tekemiäni ja hylkäämiäni versioita, kun kierrätin puoli säkillistä mustaa savea, josta olin luonnostellut ja hahmotellut seinällä olevaa teossarjaa.
Sonjan ja minun whatsapp -viestiemme nimikkeenä oli Correspondence ja Sonjalla oli muistikuva radio-ohjelmasta, joka perustui kirjeenvaihtoon. Uskon, että kirjeenvaihtoa tapahtui myös muilla taiteilijoilla: toisen taiteilijan teoksien tulkintaa, yhteisten tekstien lukemista, keskustelua ja tutustumista uuteen taiteilijapariin.
Oli suuri helpotus kertoa Sonjalle teoskokonaisuuden tekemisen vaikeudesta, ja paljastaa, että liikun kaikkialle miesääni Georgen kanssa. Tuntui tärkeältä laittaa se myös katalogiin, jotta minut tuntevat taiteilijat saivat selityksen vaikeille ajoilleni. Aion jatkaa teemaa taiteessani ja tavoitteenani on edelleen murtaa mielisairauksien stigmaa.
Näyttelyssä olivat mukana Hugger-Mugger-työryhmä: Maria Hägglund, Catarina W. Källström ja Elinor Ström (SE), Piia Lieste (FI), Sonja Löfgren-Birch (SE, FI), Veera Tamminen (FI), työryhmä: Lotte Nilsson-Välimaa & Inger Bergström (SE), Paavo Halonen (FI), Gunnel Pettersson (SE), Elina Laitinen (FI), Maria Sandstig (SE), Virpi Vesanen-Laukkanen (FI), Ellen Skafvenstedt (SE) sekä Riikka Peltola (FI).
Näyttelyn yhteydessä pidettiin työpajoja sekä taiteilijaluento, jossa mukana olivat Piia Lieste, Elina Laitinen sekä minä. Olin valmistanut taiteilijaluentoa varten pienen tekstin, joka kertoi omista keraamisista teoksistani näyttelyssä, keraamisesta materiaalipohjaisesta taiteesta sekä ongelmista, joihin jokainen keraamista tietoa keräävä törmää. Alkuperäisessä muodossaan englanniksi esitetty teksti on nyt käännetty alla suomeksi.
SIITÄ MITEN KERAMIIKAN TIETO RAKENTUU
Kirjoitukseni on tutkimus siitä, miten materiaalipohjaisen taiteenhaaran, keramiikan, omainen tieto rakentuu, kun pyritään keräämään informaatiota eri osa-alueilta, kuten materiaalista, keramiikkataiteesta ja sen teoriasta. Miten kokoelma keramiikan tietoa muodostuu?
Perustieto keramiikassa koostuu saven, lasitteen ja pintatekniikoiden perusteista, ja myöhemmin tieto vastaa teorian kulutukseen, joka tähtää ongelmien ratkaisuun. Materiaalintutkimus säilyttää akateemisen statuksen vaihtaessaan ympäristöä yliopistoilta studioille ja alkaa muodostamaan keramiikan tiedon kokoelmaa, joka puolestaan lähtee liikkeelle valmistuneen taiteilijan tiedon lähtötasosta. Kaikkea ei tarvitse kokeilla kädet savessa, mutta paljon tulee ymmärtää, jo opintojen aikana.
Tutkimus, opiskelu sekä teorian kulutus tähtää professionaalisuuteen tietyllä osa-alueella taiteenhaaran sisällä. Jos ei ole tarkoituksena olla ammattilainen keramiikan materiaalitiedon ja -teorian luojana, kaikki studioilla tehty tutkimus tähtää keramiikkateoksiin, mutta myös teosten tai tiedon kokonaisuuteen.
Kaikki keramiikan tieto tähtää lopulta haluttuun lopputulokseen, mutta se tarvitsee yhteisen kirjaston materiaalitietoa. Kaikki keramiikan tieto on muinaista, vanhaa tai universaalia, mutta kuitenkin henkilökohtaiset tavoitteet tekevät siitä nykyaikaista. Kun ajatellaan kaikkea keramiikan tietoa, joka on jaettu, syntyy tutkivan taiteilijan henkilökuva, sekä materiaalitutkimuksessa että keramiikan teorian luomisessa.
Materiaalipohjainen taide sekä intellektuaalioikeudet materiaaliin: henkilökotainen tavoite materiaalintutkimisessa luo uutta tietoa. Jos tämä informaatio jaetaan virtuaalisissa ammatinharjoittajien verkostoissa, se hyödyttää - ei pelkästään yksittäistä tekijää - vaan koko ammatinharjoittajien verkostoa eli koko keraamikkojen ammattialaa.
Hypoteesini on, että keramiikan tieto on ensin henkilökohtaista, sitten ammatillista, sen jälkeen yhteistä, jonka jälkeen taas henkilökohtaista, kun taiteilijasta tulee taas tiedon tarvitsija/hakija. Alla oleva rakenne pyrkii hahmottamaan teorian sisältöjä, joita julkaistaan esimerkiksi keramiikkalehtien artikkeleissa, mutta myös materiaalisen mielen hakkerointia ja näiden kahden tiedokeruutavan kulutusta informaationa.
RAKENNE
KERAMIIKAN TIEDON KOKOELMA
Materiaalitutkimuksen prosessit
informaatio, joka on annettu
materiaalitutkimus; konkreettiset koesarjat
vastaanotettu tieto
- hankkia, syventää, dokumentoida, edistää
- verkostoituminen
Keramiikan informaatiota on saatavilla verkossa erilaisilla alustoilla, kuten Digitalfire ja Ceramic Arts Daily. Tämän informaation tarkoitus on auttaa ongelmissa, kuten krakeloituvassa lasitteessa. Myös muuta tietoa on saatavilla, kuten esimerkiksi pintatekniikoista, jolloin taiteilija jakaa innovaationsa taiteilijatutoriaalin muodossa.
Toisin sanoen, materiaalitiedonkeruuprosessi alkaa annetusta informaatiosta ja koesarjoista, jotka seuraavat annettua informaatiota. Materiaalitutkimus studioilla tähtää tuomaan uutta informaatiota taiteilijalle ja teoksia varten Eli tiedon hankkimen, annetun tiedon syventäminen omaan studiokäytäntöön, löydösten dokumentointi henkilökohtaiseen käyttöön tai jaettavaksi, jotta keramiikan materiaalitiedonala menisi eteenpäin ja kehittyisi.
Informaation, joka on annettu kaikkien käyttöön verkossa on jo verkostoitumista ja keramiikkataiteilijan tulisi liittyä käytyyn keskusteluun siteeraamalla informaation luojaa.
Materiaalin ajatusprosessit
tietää, miten jokin on tehty
materiaalisen mielen hakkerointi
ottaa/varastaa
- käyttää ammatillisesti mieltään
Materiaaliset ajatusprosessit ovat hieman edistyneempiä tapoja vastaanottaa informaatiota, sillä ne tarvitsevat keramiikan tietoa, joka on jo kerätty opintojen ja henkilökohtaisen tutkimuksen kautta. Tämä tarvitsee tietoa siitä, miten jokin on tehty, sillä valmis keramiikkateos ei välttämättä kerro esimerkiksi siinä käytettyä pintatekniikkaa. Tämä vastaa hyvin, kun pyritään ajattelemaan materiaalisen mielen hakkerointia eli pyritään ajattelemaan, miten joku toinen on ajatellut materiaalillisesti. Kun otetaan tällä tavalla saavutettua tietoa omaan teokseen, liikutaan reiluuden harmaalla alueella, sillä tietoa ei ole julkaistu esimerkiksi taiteilijatutoriaalin muodossa - ja tuskin kukaan silloin siteeraa oikein.
Toisin sanoin:
MITEN KERAMIIKAN TIETO RAKENTUU
opiskella/tutkia - kerätä tietoa (henkilökohtaista)
kopioida, observoida
kuluttaa, kokeilla
ihannoida
tehdä tutkimusta - saavuttaa tietoa (yhteistä, jos jaettua)
tehdä koesarjoja
olla päämäärä
pohtia, saavuttaa
julkaistu oma teos, liittyä keskusteluun (ammatillista, yhteistä)
julkaistu mielipide
kommentoida
alkuperäinen ajatus
viedä eteenpäin
Ammatillinen lähtöpiste
koesarjat, yritys ja erehtyminen
annettu/otettu
aina kasvatettavissa oleva tai perusteet tiedosta
Tiedon vaihtamisesta
Taidon tieto on aina ollut yhteisöllinen tuote tai toiminta (Dormer, 1994 s.7), joka voi tarkoittaa ideologista avoimuutta tietoon. Keramiikan tieto on jaettavissa ammatinharjoittajien verkostoissa ja tämä korostaa tiedon hallussapitäjän ja ammatinharjoittajan sekä tutkivan keramiikkataiteilijan imagoa; liittäen yksittäiset studiorutiinit verkostojen kanssakäyntiin.
Tämä ei kuitenkaan kata kaikkea kehitettyä keramiikan tietoa, sillä keramiikkataiteilijalla on oikeus liikesalaisuuksiin. Mutta materiaalisen mielen hakkerointi ja koesarjat, jotka lähtevät liikkeelle yrityksestä ja erehtymisestä, saattavat puolustaa avoimuutta, tiedon jakamista ja erittäin tärkeää tiedon luojan siteerausta, jolloin annetaan oikeutettu arvo keraamikon keksimälle reseptille tai edistetylle pintatekniikalle, kuten tehdään tieteessä.
Tiedon jakaminen ja keramiikan materiaalin tieto, joka on tehty kommunikoitavaksi hyödyttää - ei vain yksittäistä keramiikkataiteilijaa - mutta koko ammattikuntaa. Kyseessä on aina työläs prosessi tiedon etsimisessä sekä sen säätämisessä omalle studiolle, saatavissa oleviin materiaaleihin, polttolämpötiloihin ja massoihin.
Veera Tamminen
Tekstin kirjoittaja on keramiikkataitelija ja astiamuotoilija.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu osoitteessa:
https://veeratamminen.blogspot.com/2021/09/constructing-ceramics-knowledge.html
Voit lukea Tammisen muita tekstejä, kuten “ADOXOGRAPHY” https://veeratamminen.blogspot.com/2018/06/adoxography.html
sekä hänen Maisterin opinnäyteensä “METHOD & LAYER”